Kun laadimme tämän kauden kilpailuohjelmaa, jaoimme sen kahtia. Yksittäisiä kisoja helmi- huhtikuussa, minkä jälkeen sarjakausi toukokuusta elokuuhun. Pre-seasonilla kilpailuja ajettiin kuusi kappaletta. Matkapäiviä kertyi paljon ja moni lentokenttä tuli tutuksi. 32 ajopäivää, 25 kisalähtöä, yli 3000 ajokierrosta. Pre-seasonilta saatiin siis se, mitä siltä haettiinkin – paljon kokemusta kovassa seurassa.

Nyt kun pre-season on ohi, on aika miettiä, toteutuivatko sille asetetut tavoitteet.

Hyppäys isompaan luokkaan oli iso – harrastamisesta siirryttiin aitoon kilpailemiseen. Samalla siirryimme kansalliselta tasolta korkeimpiin kansainvälisiin sarjoihin. Oikeastaan ei siis puhuta askeleesta, vaan varsinaisesta loikasta eteenpäin.  Tämä vaatii kuljettajalta paljon myös henkisesti.

Pienten asioiden merkitys kasvaa huomattavasti, eikä millään sektorilla voi antaa tasoitusta. Ajamisen lisäksi on opittava myös elämään urheilijana. Pitää oppia tunnistamaan oma vireystila ja miten siitä huolehditaan. Asia, jota suomalaisessa urheilussa yleisestikään ei pidetä tarpeeksi tärkeänä. Jatkuva matkustaminen ja hotelleissa asuminen on rasittavaa niin henkisesti kuin fyysisestikin. Lisäksi kisamatkojen aikana ja välillä on koulukin hoidettava. Oikean ravinnon ja levon järjestäminen vaatii paljon kaikilta, mutta ennen kaikkea kuljettajalta itseltään. Ilman hyvää fyysistä kuntopohjaa tuon kaiken läpivieminen ei olisi mahdollista.

Koko kauden pääfocus onkin edelleen kuljettajan kehittämisessä, jotta tavoitteeksi asetettu Euroopan mestaruus 2018 voidaan saavuttaa. Varsinaiseen kaluston testaamiseen keskitytään tarkemmin vasta ensi kauden alussa.

Onnistuimme löytämään oikean tasoiset kilpailut. Kilpailuja, joissa pystytään ajamaan voitosta ja kärkisijoista, sekä pari kilpailua, joissa tiedettiin, että jo finaaliin pääseminen vaatii paljon. Ylivoimaisesti positiivisin asia oli se, että vauhti riitti heti kaikissa sarjoissa aivan kärkeen. Nyt muutkin palikat on vain saatava loksahtamaan kohdilleen.

Ennen kauden alkua oletimme suurimpien kehitystarpeiden olevan tasaisuuden löytämisessä, aika-ajossa, sekä keskittymisen säilyttämisessä läpi koko neljä-viisipäiväisen kilpailutapahtuman.

Suurin kehitys onkin tapahtunut nimenomaan keskittymisessä. Jokainen testiveto on mennyt suunnitelman mukaan ja keskittyminen on onnistunut todella hyvin. Samalla tasaisuus on luonnollisesti parantunut jo testeissä, mikä helpottaa auton säätämistä. Myös kuljettajapalautteessa on sen myötä menty paljon eteenpäin. Pitkiin harjoituspäiviin liittyy vahvimmin myös vireystilasta huolehtiminen. Oikea ravinto, nesteytys ja tarvittaessa lisäravinteet ovat tulleet itsestään selvyyksiksi, kuten myös aamuveryttely ennen ajoa.

Aika-ajon rooli tasaisissa kilpailuissa on todella tärkeä. Siihen liittyy niin taktiikka kuin täydellinen keskittyminen ja omien rajojen löytäminenkin. Kehitystä on tapahtunut paljon, mutta tällä osa-alueella annamme edelleen liikaa tasoitusta kärkikuljettajille. Oikopolkua tähänkään ei ole olemassa ja vain kokemuksen kautta voidaan saavuttaa riittävä varmuus. Tällä kaudella aika-ajoihin on vaikuttanut vahvasti myös eri luokissa kilpaileminen. Toki se oli tietoinen riski, jonka uskomme kantavan hedelmää tulevina vuosina.

Kuten tälläkin pre-seasonilla, kilpaileminen on ollut aina vahvuus. Kuitenkin tason noustessa myös muut kuljettajat ovat koko ajan kovempia ja kovempia kilvanajajia. Rohkeat ohitukset, ohituspaikkojen löytäminen, päättäväisyys, sekä ohitettavan vauhdin tappaminen ovat osoittautuneet selkeiksi vahvuuksiksi. Sen sijaan oman sijoituksen suojaamiseen pitää edelleen panostaa enemmän. Sitäkin voi kuitenkin oppia vain kovissa ryhmissä ajamalla. Ratkaisut on tehtävä selkäytimestä ja sinne ne siirtyvät tunnetusti vain toistojen kautta.

Kun ajetaan jatkuvasti omien kykyjen yläreunalla ja väliin yläpuolellakin, on selvää, että pieniä virheitä tulee. Rutiini tuo tässäkin rauhallisuutta, eikä ajo karkaa enää yliyrittämisen puolelle. Talven aikana muutama kilpailu kaatuikin vielä aika-ajoissa ja lähtötilanteissa kohdattujen haasteiden aiheuttamaan hermostumiseen. Kun omatkin odotusarvot nousevat menestyksen myötä, tulee hyvän sijoituksen takaisin saamisesta helposti pakkomielle. Kun ajetaan edellä olevia takaa tai pyritään toisista ohituksen jälkeen eroon, on vaikea olla puristamatta liikaa. Tarkkuudella ja rauhallisuudella kuitenkin syntyvät nopeimmat kierroksetkin.

Tuloksellisesti kilpailut menivät kaksijakoisesti. Kauden avaus Valenciassa ja siellä saavutettu kakkossija oli tietenkin tuloksena paras. Kuitenkin Italian Adriassa voitiin puhua jopa dominoinnista finaalin kolariin asti – siellä viikonlopun nopeimmasta ei ollut epäselvyyttä. Genkissä ajettu Rotax Eurochallenge oli ehkä heikoin kilpailu. Koko ajan pari kymmenystä kärjestä ja kilpailutkin olivat aika taistelua sijoista 6-15.

Pre-seasonin päätös Sarnon EM-osakilpailussa

 

Alkukauden tasoiltaan kovimmat kilpailut Castelletossa ja Sarnossa menivät kokonaisuus huomioon ottaen hyvin. Ensivisiitti OKj-luokkaan Euroopan kovimmassa esisarjassa Castelletossa onnistui hyvin niin sateella kuin kuivallakin kelillä. Ottaen huomioon lyhyen kokemuksen uudesta moottorista ja rungosta, oli finaaliin pääsy siellä kova saavutus.

EM-sarjan avauskilpailuviikonloppu, joka päätti pre-seasonin, alkoi todella hienosti. Vaikka edellinen viikonloppu kilpailtiin Itävallassa Rotax-luokassa eri rungolla ja renkailla, meni sopeutuminen todella hyvin. Jo keskiviikkoiltapäivänä vauhti oli todella hyvää. Harjoituksissa vauhti oli 70 maailman kärkikuljettajan seassa koko ajan top 20 -joukossa. Perjantai-iltana odotukset viikonloppulle olivatkin kaikilla korkealla.

Täysin epäonnistunut aika-ajo kuitenkin romutti toiveet hyvästä sijoituksesta. Taktisesti täydellinen aika-ajo kaatui tärkeässä paikassa nyt väärään rungon säätövalintaan sekä huonoon arpaonneen, kun ensimmäinen ryhmä aloitti aamulla radan puhdistamisen seuraaville. Tuossa seurassa takaa lähteminen tarkoittaa aina kovia taisteluita ja riskiä kolareista, joilta ei nytkään vältytty.

Ajamisessa näkyi myös yliyrittäminen, kun tavoitteet tuntuivat karkaavan kaukaisuuteen tämän kisan osalta. Loppusijoitus oli ihan jotain muuta kuin harjoitusten perusteella oli lupa toivoa. Pieni virhe väärässä kohtaa johti koko viikonlopun epäonnistumiseen. Menestyminen äärimmäisen tiukassa lajissa on todella pienestä kiinni.

 

”The only time you should ever look back, is to see how far you’ve come”

 

Jos vertaamme tilannetta vuoden takaiseen, on kehitys ollut todella suurta. Kartingia harrastavasta lapsesta on kuoriutunut tavoitteellinen nuori urheilija. Myös kuljettajana muutos on ollut valtava ja kehitystä on tapahtunut kaikilla sektoreilla. Alkukauden kilpailukalenteri onnistui hyvin ja koemmekin valinneemme juuri oikeita kilpailuja. Suurimpana haasteena on edelleen aika-ajo. Taktinen puoli siinä on kehittynyt hyvin, mutta vielä pitää löytää oikea rentous yliyrittämisen sijaan.

Onnistuimme myös tiimivalinnoissa. Molemmissa tiimeissä kuljettajan kehittäminen on keskiössä ja kalustokin erittäin kilpailukykyistä. Suuri kiitos tiimipäälliköille Peter Kalmanille ja Jan Koskelle, sekä loistaville mekaanikoille Janes Ferencille ja Oskari Kuortille.

 

Mihin seuraavaksi?

 

Onko tavoitteeksi asetettu Euroopan mestaruus edelleen realistinen? Kyllä on. Ero kärkeen on todella pieni ja tunnistettavia kehityskohteita on edelleen. Kaikilla osa-alueilla ollaan jo nyt aivan kärjessä, mutta vielä pitää saada kaikki onnistumaan kerralla ja koko kilpailutapahtuman ajan. Motivaatio on todella korkea ja voitonhalu valtava.

Fakta on kuitenkin se, että voittaakseen Euroopassa, täytyy kilpailla Euroopassa. Vaikka tällä kaudella SM-sarjan taso Suomessa tuleekin olemaan poikkeuksellisen kova, pelkästään olosuhteet ja ratojen profiilit poikkeavat eteläisemmän Euroopan radoista niin paljon, ettei kotimaan radoilta saatu kilpailukokemus ole riittävää.

Toukokuun puolivälissä alkava kolmen osakilpailun CIK-FIA Academy -sarja tarjoaa hyvän ja kovatasoisen mahdollisuuden kerätä . On mahtavaa päästä ajamaan sinne Suomen edustajana. Sarja huipentuu heinäkuun lopulla Alahärmän Mika Salo Circuitilla ajettavan EM-osakilpailun yhteydessä ajettavaan finaaliin. Mikäpä olisi hienompaa kuin juhlistaa sarjamestaruutta kotiyleisön edessä!

Leave a Reply